Lähtee nyt vähän hitaasti käyntiin tämän blogin pitäminen. Minulla on kyllä tekstiluonnoksia tallennettuna jo neljästä aiheesta, mutta kaikissa ajatus jämähtää jotenkin ja jään miettimään, että olenko minä nyt oikeasti tehnyt mitään ajatustyötä näiden tekstien eteen vai en. Eli siis toinen tällainen "tuli vaan mieleen" postaus tässä.
Olen tehnyt kesälomani aikana joitakin satunnaisia pikkutöitä, tällä käsin tekemisen alalla. Olen juuri lopettelemassa viimeistä niistä ja nyt on tilanne, jossa odottelen työnantajan hankkivan tarvitsemani materiaalin (koska näin on sovittu, ihan vain selvennykseksi) päästäkseni jatkamaan homman loppuun. En syystä tai toisesta ole saanut vielä mitään tietoa siitä, että materiaali olisi hankittu tai että sitä ei ole hankittu. Hankintapäivä josta puhuttiin on mennyt. Ja siitä päästään mietiskelyni aiheeseen, eli siihen, mikä olisi tässä tapauksessa oikea ja kohtelia tapa toimia?
Minun näkökulmani on, että työnantaja hoitaa oman osuutensa ja ilmoittaa minulle, kun se on valmis ja voin jatkaa omaa osuuttani. Minun ei kuulu käydä kyselemään perään ja häiriköimään yhteydenotoillani, koska se on minun mielestäni töykeää ja osoittaa luottamuksen puutetta. Se olisi melkein yhtä ärsyttävää, kuin auton takapenkiltä viiden minuutin välein kysymystä "Joko ollaan perillä?" huutavat lapset.
Mutta entäpä mikä voisi olla työnantajan näkökulma? Voisiko se olla, että oma-aloitteisuus on työntekijässä positiivinen piirre ja että tämä menisi ehdottomasti sen alle? Että heidän ei edes kuulu joutaa ja muistaa kaikkea? En pitäisi tätä mahdottomana vaihtoehtona. Edellisessä työharjoittelussani ainakin yksi opastajistani odotti, että minä olisin itse kertonut mitä haluan tehdä ja koska en kertonut, niin en päässyt tekemään oikein mitään hänen alaisuudessaan. Vähät siitä, että tämä vaatimus oli epärealistinen, koska en tiennyt mitä kaikkea on mahdollista tehdä. Siinä tilanteessa vikaa oli paljon myös minussa, koska odotin koko harjoitteluni olevan suunnitelmallisesti opastettu ja valvottu, enkä tuollaisen tilanteen tullessa esiin ollut... arvaatte kyllä, oma-aloitteinen ja alkanut kysellä heti työtehtävien perään.
Ja näin helposti syntyi ongelma siitä, että kahdella osapuolella on erilaiset ennakkotiedot ja myös niin erilaiset odotukset siitä, mikä on toivottua käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Minä olen hyvin selvä seuraaja, en aloitteentekijä. Toinen osapuoli taas odotti aloitteentekijää, ei seuraajaa. Mikä siis voisi olla totuus tässä tilanteessa, jossa olen juuri nyt?
No, tässä tilanteessa laitoin viestiä kyselläkseni missä vaiheessa ollaan, ihan vain siksi, koska haluan homman äkkiä alta pois. Mutta jos tilanne olisi ollut hieman erilainen, eikä minulla olisi mitään painetta saada hommaa alta pois, niin oma näkemykseni olisi voittanut. Olisin odottanut tietoa työnantajalta vaikka maailman tappiin. Syy tähän on, että minun mielestäni vaatimuksen työntekijän oma-aloitteisuudesta ei tarvitse kattaa asioiden muistamista työnantajan puolesta. Ja jos kyse ei ole unohduksesta, vaan siitä, että työnantaja on katsonut tarpeettomaksi pitää työntekijää ajantasalla, no... Sitäkään minä en hyväksy. Huomaan kyllä heti ristiriidan omissa näkemyksesissäni. Arvostan toimivaa kommunikaatiota, mutta en helposti suostuisi itse uudelleenkäynnistämään kommunikaatiota, jos se ei toimikaan odotetusti. Onneksi en ole koskaan väittänyt olevani täydellinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti