Motiivien selostusta

[FreeDigitalPhotos.net]

Nonnih. Uusi blogi. Wanhan on löytänyt jo kaikki serkun tädin kummin kaimatkin (ahdistavaa, rajoittavaa), eikä se muutenkaan ollut ikinä mitenkään omien ajatusten purkua varten tarkoitettukaan, lähinnä vain pinnallista päivittelyä ja juttujen esittelyä varten.

Niinpä siis puhdas paperi.

Koskapa blogilla olisi hyvä olla joku teema, niin otin sellaiseksi sitten oman pääkoppani kehittämisen. En ole koskaan ollut mitenkään turhan älykäs, mutta tunnun vuosien mittaan vain tyhmistyneen entisestään. Tämä johtunee siitä, että muistini on huono ja  huononee koko ajan. Älkää tulko kysymään minulta edes suosikkikirjojeni tai musiikkialbumieni nimiä. Hyvällä todennäköisyydellä en niitä muista.

Voin tietysti kätevästi ottaa syntipukiksi netin, josta on helppoa aina tarkistaa kaikki ja nopeasti vieläpä. Tarvitseeko sitä ihmisen sitten enää edes muistaa mitään itse? Tuppaisin olemaan sitä mieltä, että tarvitsee. Jos ei muuten, niin ainakin jo sen takia, ettei olisi kuolettavan tylsä keskustelukumppani muille ihmisille. Saattaisi myös olla hivenen helpompi oppia uusia asioita, jos pohjatietoja ei tarvitsisi koko ajan tarkistaa. Olen huomannut esimerkiksi kieltenopiskelun hyvin vaikeaksi, koska en kykene painamaan sanastoa kunnolla muistiini. Ja kun sanasto ei ole kunnossa, on hyvin vaikea harjoitella kielioppiakaan. En ole myöskään erityisen mieltynyt siihen, että minun tarvitsee pitää lunttilappuja mukanani, joista löytyy osoitteeni ja puhelinnumeroni, siltä varalta etten niitä tarvittaessa muista. Kerran olen unohtanut oman nimenikin.


Joskus kakarana puhuin todella nopeasti. Papatin kuin konekivääri. En sekoillut sanoissani, enkä tarvinnut pitkiä miettimis- ja muistelutaukoja. En tehnyt matematiikan läksyjä kotona, vaan laskin ne päässä tunnilla, opettajan kuulustellessa niitä. "Ööh" ei kuulunut sanavarastooni. En välttämättä haikaile takaisin samanlaiseksi, kuin silloin. Haluaisin vain, että signaalit aivoissani eivät joutuisi etsimään tietään perille jonkin hirveän labyrintin läpi ja että ajatteleminen ei olisi niin vaikeaa. Että päätä ei alkaisi särkeä aina kun yrittää. Että kykenisin muistamaan ajatelleeni jo tätä, etteivät ajatukseni kiertäisi loputonta kehää.

Muistan kun opin joskus ratkaisemaan rubikin kuution katsomalla, kun joku toinen ratkaisi sen. Huomasin toistuvan kuvion. Minua kehuttiin kovasti älykkääksi lapseksi. Mutta en minä ole ollenkaan hyvä huomaamaan mitään kaavoja muissa yhteyksissä. Jälkikäteen tuntui vain siltä, että minua kehuttiin siitä, että matkin hyvin. Olen hyvä apina. 

Aivoni ovat todella laiskat tekemään minkäänlaisia kytköksiä asioiden välillä, ihan yhtä laiskat kuin ne ovat noutamaan muistissa olevia asioita. Tarvitsen usein ihan kunnon rautalangasta vääntöä, jotta tajuan asioita. Nollaa lähentevä aivotoiminnan määrä ei ole hyväksi myöskään alalla, johon olen kouluttautumassa.

Tiedän että tämänhetkinen käsitys on, että ihminen ei voi tulla älykkäämmäksi kuin mitä on, eikä se olekaan tavoitteeni. Oikeastaan en edes ajattele tavoitteeni liittyvän mitenkään älykkyyden kehittämiseen. Tavoitteeni on vain olla olematta niin tyhmä, kuin minun on mahdollista olla.

No miten minä sitten ajattelin saavuttaa tämän itsensäkehittämistavoitteeni? No ajattelin vain ajatella. Ajattelin kirjoittaa blogikirjoituksia aiheista, jotka vaativat ajattelemista. Ajattelin myös lukea enemmän yleissivistäviä kirjoja. Tosin muistilleni täytyy tehdä jotain, että tieto tarttuisi. Ehkä pitää aloittaa selvittämällä miten muistia voi kehittää. Maalaisjärjellä veikaten käyttämällä sitä? Alkaisinko pelaamaan muistipelejä? Katsotaan.