"Ja mistäs tämäkin taas maksetaan? Ei ainakaan minun verorahoistani!"
En tiedä muista, mutta minulle tämä on kevyesti yksi raivostuttavimpia kommentteja, joita keskusteluissa vastaan tulee. Se ilmaisee ensinnäkin sellaista täydellistä itsekeskeisyyttä ja empatiakyvyn puutetta, jota en ymmärrä. Mutta toisekseen se ilmaisee myös täyttä ymmärryksen puutetta siitä, mitä varten veroja kerätään ja mihin niitä on tarkoitus käyttää.
Näillä ihmisillä tuntuu olevan olevan jokin harhaluulo siitä, että veroja maksetaan kuin johonkin osuuskassaan, josta siten enemmistön päätöksellä tehdään investointeja. Ei se niin toimi. Verorahoilla kuuluu rahoittaa asioita kaikille ja ylläpitää yhteiskunnan rakenteita. Myös niitä, joita varten näillä henkilöillä on hutkia tutkimusta ja galluppia toisensa jälkeen "51% Suomen kansasta vastustaa!" tai "Suurin osa suomalaisista ei halua!".
 |
| Grant Cochrane - http://www.freedigitalphotos.net |
Verorahoilla rahoitetaan kasapäin palveluita, joita yksittäiset raivoavat veronmaksajat eivät ikinä tule käyttämään, mutta joita moni muu tarvitsee. Tämä moni muu voi silti olla vaikkapa vain 5% kaikista meistä. Ja se on ok. Ja moni muukin maksaa veroja, joka tuntuu olevan ihan käsittämätön ajatus.
Kirjaston tiskillä tuli silloin tällöin jokunen asiakas tilittämään siitä, miten hän ei pidä nyt ollenkaan siitä, että hänen verorahoillaan on hankittu jotain hömppää tai pistetty jotain uusiksi tiloissa. Asiakaspalvelijanahan sitä ei tietenkään auttanut kuin kuunnella ja sanoa pistävänsä palautetta eteenpäin. Oikeasti teki mieli tokaista, että "No jos nyt sitten sovitaan, että se hömppä on maksettu minun ja työkavereideni verorahoillani ja sinun roposesi ovat menneet vaikkapa pariin tiileen ja laastiin tuossa valtavan paljon hyödyllisemmässä kantavassa seinässä. Sopiiko?"
Vaikka ne verot saattavat itse kullakin haukata palkasta sellaisen lohkon, että melkein meinaa itku tulla, niin kokonaiskuvassa ne ovat pennejä eikä niillä yksinään rahoiteta mitään. Eikä niitä rahoja korvamerkitä.
Ihmiset laskevat asioita kaavalla "Jos se ei ole minulle, on se minulta pois", mikä on sairasta. Ja lehdet lykkäävät pökköä pesään toitomalla otsikoita "Tiedätkö mihin sinun verorahasi menevät?". No tiedän. Palveluihin joita käytän. Näin olen päättänyt. Ne rahat lakkaavat olemasta minun siinä vaiheessa kun ne menevät yhteiseen pottiin. Sen jälkeen voin itse päättää, että siinä se ny on, minun veroeuroni, kirjastossa, terveyskeskuksessa, psykologin vastaanotolla, siinä että talvella ainakin useimmiten pystyy liikkumaan kinoksissa kahlaamatta. Minun ei tarvitse väkisin nähdä niitä joka paikassa.
"Ei minun verorahoillani" ei ole järkiargumentti. Väitelkää faktoilla, älkää mutu-ininällä.
